tiistai 3. toukokuuta 2016

Hillan kanssa mätsärissä



Meinas ihan unohtua... Mehän käytiin Hillan kanssa mätsärissä, ekassa koskaan ja oli yllättäen tosi kivaa. Järjestäjinä oli Nuoret Koiraharrastajat ry ja paikkana Pajalan koulun kenttä ja onhan se Kartanon yläasteen kenttä myös. Siinä pelattiin pesistä monet kerrat. Vielä useammin katselin kateellisena ikkunasta kun tarkkisluokan tyypit pelas aina. Minun oli pakko istua sisällä ja muka opiskella. Läsnä en kuitenkaan ollut - vaan siellä kentällä.

Hillan ryhmässä pienet aikuiset oli arviolta 30 koiraa. Me oltiin ihan ekoina ja pyörittiin meidän parin kanssa kehässä ja seistiin kun käskettiin. Hilla oli upea ja saatiin punainen nauha, jolla päästiin voittajien kehään.

Voittajien kehässä, jotkut sanois kai punaisten kehässä, meitä oli arviolta 12 ja pyörähdysten ja seisotusten jälkeen valittiin kuusi parasta koiraa. Me päästiin taas jatkoon, olisin kiljunut riemusta jos olisin kehdannut. Taas esiinnyttiin ja lopulta tuomari valitsi kolme parasta. Kolmas oli joku, toinen oli joku ja kun tuli voittajan vuoro ajattelin että mehän voidaan voittaa koko skaba. Tuomari alkoi ''voittaja on rotunsa erinomainen edustaja...'' tässä vaiheessa tajusin että ei ehkä voitettukaan :) Mutta perskuta että oli kiva kokemus, varsinkin kun oikeassa näyttelyssä täytyy olla tyytyväinen Hyvään, mikä sen väri lienee, tuskin kuitenkaan punainen.






maanantai 2. toukokuuta 2016

Zorro 10 vuotta sydän sydän





Perjantaina ihmepoika Zorro täytti täydet 10 vuotta!  On hän vaan niin hieno koiruus. Juhlan kunniaksi laitoin fb-kasvattiryhmään tällaisen muistelon:

''Muistan kun haimme Zorron Riikalta ja pysähdyimme kotimatkalla huoltiskan pihaan oikomaan jalkojamme. Laskin pienen Zorron nurmelle ja hää rupes siinä tutkimaan maailmaa reippaasti mutta kuitenkin hyvää kontaktia pitäen. Siihen tuli joku pikkulapsi joka ihastusta äänessään selitti äidilleen miten hieno pikkukoira Zorro onkaan. Katsoin pentuun ja sillä hetkellä minäkin näin sen että Zorro on erityisen hieno ja että sillähän keikkuu pieni kruunukin ilkikurisen kallellaan päässään. Ja todellakin, hää on aina ollut kaikessa paras ja aivan mahtava harrastuskaveri sydän Ja lisärinä vielä hykerryttävän hyvä huumorintaju, monet naurut ollaan naurettu yhdessä''

Asiasta toiseen. Haettiin Sofin kanssa perinteistä laskuvirhenollaa (Zorron kanssa jo aikoinaan) lauantaina Hyvinkäältä ja sunnuntaina Heiluhäntien kisoista naapurista. Sofilta puuttui yksi aginolla kun taas hypärinollia on yllin kyllin. Joku on kanniskellut koiraansa agiradoilla liikaa.

Hyvinkäältä saatiin täysi setti hyllyjä. Kummallakin oli kolme starttia ja kykenin todellakin kuuteen hyllyyn. Ja samoissa merkeissä jatkettiin sunnuntaina. Vihdoin viimeiseltä radalta sain kummallekin aginollan. Sofin kanssa jopa melko seesteisen nollan. Jei eli nyt meillä on tulokset kasassa. Hillalla on neljä nollaa, mutta hällä ei mitään kiirettä sm-kisoihin, hää on vielä ihan pikku likka.

Vikan radan rataantutustumisessa mulle tuli tuttu rautanaulakantapäässätunne. Toivoin että menee unohtamalla ohi ja pystyinkin ihan hyvin juoksemaan radan. Illalla ei enää tarvinnutkaan kävellä, saati laittaa jalkaa maahan. Siinä se nyt taas möllöttää plantaarifaskiitti tai joku sen tympeä sukulainen. Aksasaikkua siis juuri kun pitäis kestävyyttä, nopeutta ja kaikkea muutakin kehittää.

Sunnuntain Martti Salosen radoista tykkäsin paljon. Huikeita koko radan pituisia aloitus- ja loppusuoria poikkihypyin. Vaikka oli hyllyt alla oli ihanaa päästellä loppusuoraa jossa todella joutui juoksemaan sekä ohjaamaan siinä samalla. Kummallakin koiralla saatiin loppusuoran pituinen huikea onnistuminen. Se oli hyvin tyydyttävää ja tuli tunne että edes jotain tästä lajista ymmärrän oikein.