keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hillan ekat epikset!

Tässä se nyt on, meidän ensimmäinen episrata. Jouduttiin vähän oikaisemaan tuomarin suunnitelmasta, sillä vasta ilmoittautumisen jälkeen tajusin että agirataanhan kuuluu kontaktit. Ihan samanmoisesti Hilla posotti kuin aikoinaan nelikuisena video. Hää on niin helppo tapaus, istua napottaa lähdössä ja seuraa ohjausta hirmu hyvin.


Tarkoituksena oli harjoitella hälinää, lepattavia kehänauhoja, pillittävää tuomaria, ratahenkilöitä, muita koiria ja yleisöä, eikä mikään näistä tuntunut häiritsevän Hillaa. Tein saman radan kolmella eri ohjauksella, sillä halusin sen tottuvan erilaisiin juttuihin. 

Ja mehän ei olla paljoa reenattu, Hillalla oli 10 min/vk viime talvikaudella hallissa. Nyt kesäkaudella hällä ei ole lainkaan reenivuoroa. Hilla osaa mielestäni niin hyvin (seuraa ohjausta) ikäisekseen (12 kk + 2 vk) ettei sen tarvitse reenata. Talven lumilla kokeiltiin keinua sen verran että tiedän ettei siinä ole ongelmaa. Puomin lopun osaa ja puomin yli juokseminen on kokeiltu, ei ongelmaa. Matalan aan on juossut pari kertaa, siihen tulee juoksarit, niiden eteen ei olla tehty mitään. Kepeistä ei tiedä vielä mitään, mutta luultavasti oppii ihan itsekseen kunhan laitan ohjurit ja namikipon loppuun, heh. Nyt annetaan vaan ajan kulua ja palataan näihin kun kisaikä lähestyy.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ihania hyllyjä Sofin kanssa

Ollaan Sofin kanssa yritetty hommata vähän kisarutiina lähestyvien isojen kisojen tähden. Korkattiin ulkokausi ensin JAUn kisoissa Hyrylässä ja viime viikonloppuna juostiin KATin kisoissa pari starttia. Meillä on ollut oikein hauskaa vaikka kaikenlaista on sattunut.

Jaulla juostiin kolme starttia. Ekalla mentiin hyvin, tosi hyvin kaikki vaikeat kohdatkin. Sitten tuli juoksusuoran päässä putkeenlähetys ja kun Sofi saavutti putken suun niin minä huusin koiraa nimeltä. Sofihan on niin ihme otus että se ehtii reagoimaan ihan sekunnin osassa ja olenpa ennenkin pyöräytellyt sitä putken suulta pois. Hyvin pyöri, kääntyi ensin katsomaan että ''mitä asiaa'' ja kun sanoin pukeen niin osui siihen väärään. Ihminen ei hevillä opi.

Tokassa startissa minun piti päästä kolmoshypyn kohdalle. Siinä kulkiessa vilahti sivusilmässä musta koiruus, varasti pirulainen. Mietin hetken että keskeytänkö mutta aattelin sitten että mitä turhaa, lähden mieluummin nauttimaan agilityn hurmasta. Ja me mentiin taas niin hyvin. Puolessa välissä sattui niin että jäin jälkeen eikä Sofi katsonut numeroita tarkkaan (kepeiltä tietty puuttui numero) ja valitsi keppien sijaan putken ja joutui ihan eksyksiin. Tuomarin kanssa seistiin keppien aloituksella, naureskeltiin ja ihmeteltiin missäs koira on. Lopulta Sofikin saapui paikalle ja jatkettiin rataa hienosti loppuun asti. Puomilla sain päähäni pysäyttää Sofin haralle, ja se pysähtyi, eli ihan voittajina päästiin maaliin.

Kolmas oli taas vähän haastellinen, mutta eihän mulla ollut hätää Sofin kanssa. Tämä oli taas niin herkkupullaa minulle, fiilistelin ja nautin. Tuloksena hieno nolla! No sellainen kauneusvirhe oli taas, että löysäsin lopussa kun nolla rupesi varmistumaan, siitä ylimääräistä lenkkiä. Kuvat radoista olis kivat, mutten löytänyt netistä.

Seuraavana viikonloppuna Katin kisoissa olin ensin vähän kauhuissani kun tuomari laittoi rimat tappiin, mutta sitten selvisi että teemana oli SM-kisat ja siitä se nautinto alkoi. Sofilla ei ollut rimaongelmia ja hää oli niin mainio. Siellä tehtiin kaikenlaista jännää putkilla mutta Sofi oli tarkka, kiltti ja huoleton. Minulla jäi yksi linjaus vähän vajaaksi ja niinpä yksi hyppy luiskahti väärältä puolelta.

Tokalla radalla tehtiin putki/kontaktierittelyjä. Enkä eritellyt, ajattelin että kyllä Sofi osaa ja osasihan se. Olipa melkoinen fiilis kun lähdin juoksemaan puomia, katsoin taakseni ja näin Sofin tekevän kaikkensa päästäkseen puomin aloitukselle vaikka siihen oli laitettu putki tielle. Hylly siitä lopulta tuli kun minulta jäi yksi pidättävä käsi pois enkä ollut ehtinyt suoristamaan juoksusuuntaa joten Sofi teki ylimääräisen takaakierron. Harvoin kiittelen tuomaria, mutta olipas nyt todella kivat teemaradat.

Tulostaso tökkii mutta ei haittaa, paljon hauskempaa tehdä hienoja hyllyjä kuin punnertaa pakkonollia. Jos ne nollat tulee hauskuudella niin tulkoon, ei niissä silloin mitään vikaa ole. 

lauantai 9. toukokuuta 2015

6.5. Hilla 1-v!

Kelläs nyt on synttäripallo?
No mulla!

Onnea Hilla Hilpeä ensimmäisenä syntymäpäivänäsi.
Olet ihana!


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vapun ajan rientoja

Oli siellä jäniksen käpäläkin, sanois Hilla
Kaikki kuvat Henna Kyllösen hienoja otoksia!

Torstaina oli talviryhmän viimeinen viikkotreeni jonka kunniaksi pidettiin hulppeat agiepikset Reettan ja mun ryhmien kesken. Sekkarin paikallaolo ja pieni ''nollalla muuten voittaa'' vihjailu sai ohjaajilla höyryn nousemaan korvista. Tahtotila oli hirmuinen ja hienoja nollia tehtiin lopulta kaksi kappaletta (radassa oli haastetta). Näin terveellisissä mutta hulvattoman hauskoissa merkeissä meni vapunaatto.

Perjantaiksi tulivat Leena, Laura, Ale ja Raija-anoppi kyläilemään, ja sehän on aina niin mukavaa.

Varhain lauantai-aamuna lähdin tyttöjen (narttujen) kanssa ajelemaan kohti Längelmäkeä. Oli olevinaan pitkä matka, mutta yllättäen ei sitten tuntunutkaan siltä, ei edes palatessa. Mulla on ehkä joku aikuistumisprosessi käynnissä autossa nukkumisen suhteen. Perillä odotti lauma sokkerityyppejä, ihmisiä sekä koiria, ja luvassa oli agia ja metästystreeniä positiivisessa hengessä.


Sofi ja pakkopulla, niin ihana!

Aamulla oli esittelyt, radanrakennus sekä rataantutustuminen yhdessä. Meidän ryhmä lähti majoituspaikan maastoihin pallonhakureeneihin Terhin (Hillan kasvattaja) hyvässä opastuksessa. Ensin etsittiin palloja maastosta ja seuraavalla rundilla etsittiin palloja hajustetussa maastossa. Hilla oli mamma pieni pallonnoutaja-apulainen, etsi tuttuun tapaansa noudettavaa ja pallon nousivat hyvin. Haku oli edelleen sellaista josta puuttuu se ahaa-elämys. Sofi haki ja totteli hyvin, mutta ne pallot, ne oli taas ihan pakkopullaa. Mutta tuo oli tosi hyvä aloitus,  siinä tuli määrättyä työ, eikä koira päässyt luirimaan mihinkään, vaan kaikki oli nostettava.


Ruuan jälkeen oli meidän aksavuoro Hannan opissa (joka ensimmäisenä sokkeristina lähtee edustamaan Suomea maailmalle, tästä olen innoissani!). Ei minulla tästä oikein jäänyt muuta muistikuvaa kuin se että alusta oli aika jännä eikä Sofi saanut siihen tuntumaa. Käännökset se juoksi silleen tönk tönk koiraa rikkoen, ettei me lopulta viitsitty juuri kääntyillä. Ei kaikilla ollut ongelmia, mutta mun koirilla oli. Lisäksi parille koiralle ennen meitä tuli mystisesti haava anturaan (ei johtunut alustasta, tiedettiin lopulta) niinpä ei kauheasti pärräytelty. Hilla oli myös oikein hieno, hieman oli sitä tönk-kääntymistä hälläkin ja tehtiin enempi suoria osuuksia.


Majapaikkana meillä oli hirmu hieno vanha hirsitalo, jossa oli sauna pihassa ja siinä se ilta kului hyvässä seurassa. Muutama lintunoutokin tehtiin, siellä oli lehtokurppa ja kyyhkynen ja hyvin ne noudettiin. Kauhean käteviä koiria nämä meidän sokkerit kun kaikki nukkuivat yön hyvin ja hiljaa vaikka häkit oli ladottu päällekkäin. Sofi ja Hilla nukkuivat toisessa kerroksessa Hillan velipojan päällä. Minulla oli hieman ohut patja, mutta niinhän se  tuppaa aina olemaan, nukuin silti.


Sunnuntai-aamu alkoi radanrakennuksella jonka jälkeen lähdettiin taas mettästelemään. Meillä oli käytössä Lotan vinttikoiraviehesysteemi. Sepä olikin hieno peli, aivan loistava vekotin liikkeestä pysähtymiseen. Ensin tehtiin parit hallitut istumiset. Sofi lähestyi viehettä hakukuviolla, Hillan kanssa mentiin remmissä, Sofille myös ammuttiin. Kumpikin koira istui hyvin. Myöhemmin mentiin hajustettua rataa jossa haettiin palloja sekä istuttiin lentäville palloille ja nouseville linnuille. Loppuhuipennuksena oli heinikosta lähtevä viehe. Hilla oli taas hieman hoomoilasena, mutta teki kaiken tietysti hyvin ja istui vieheelle, hää on niin kiltti. Sofi teki mielestäni tosi hyvää hakua ja kierroksetkin oli aika ylhäällä, muttei liikaa. Istui kun piti, vähän joutui tietty äkseeraamaan, muttei pahalla ollenkaan. Viehettä lähestyessä jouduin jo puhumaankin kun käännökset alkoivat venyä eteenpäin. Sain puheella haun kuosiin ja vieheelle istui, perskules!


Iltapäivällä ruuan jälkeen taas aksattiin. Aloitin Hillalla, jonka kanssa oli helpompaa aksata vatsa pullollaan. Nyt oli suoraviivaisempi rata, eikä niistä käännöksistä tarvinnut enää niin huolestua, ei myöskään anturoiden palamisista kun sitä ei sitten ollut tapahtunutkaan. Kauhean hauskaa oli mennä Hillan kanssa, tässäkin hää on niin kiltti ja hyvä! Sofin kanssa mennessä taisin tehdä vaikutuksen. Ei nää oikeat aksatyypit olleet kai kuulleet meidän ''juosta ja huutaa'' -agista. No nyt ne kuuli. Saattoi siellä hieman leuat loksahtaa kun me alettiin hommiin ;) No mutta, meillä oli Sofin kanssa ihan hemmetin hauskaa kun saatiin juosta päräyttää sitä ihanaa rataa. Sofi oli viimeinen koira ja niin hyvän juoksun jälkeen käytiin pitkä loppulenkki jonka aikana muut ehtivätkin jo siivota kämpän ja lähteä kotimatkoilleen.


Tykkäsin siis tästäkin koulutuksesta tooodella paljon, toivottavasti tulee pian jatkoa. Kaunis kiitos järjestäjille sekä ihanille kouluttajille.


Seuraavana päivänä eli maanantaina, saatiin jatkoa kun ruokiksella tapahtui seuraavaa. Oltiin tuossa tievallin kupeessa hegailemassa. Tievalli on Sofilta kiellettyä aluetta koska siinä usein lymyää fasuja, ja tosiaankin, tie on sen toisella puolella. Tievallilta lähti kana lentoon, nopea skannaus ympärilleni eikä Sofia näkynyt missään, toisaalta ei kuulunut dramatiikan ääniä. Huusin Sofia, ei tullut. Komensin Hillan ja Zorron istumaan ja lähdin etsimään Sofia. Ylläri oli iso mutta mieluinen, kun löysin sen istumasta pajuangervojen lomassa, siitä oletetulta ylösajopaikalta. Sofi istui ja oli rauhallisen oloinen, eikä mitään ongelmaa tai pakkoa päästä mihinkään. Oi onnea!



Hilla ja herkkupulla

Kulta mussukka