sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kisoissa Hyvinkäällä


Sofi ja talventörröttäjät

Zorron kanssa käytiin Hyvinkäällä päräyttämässä hyppäri sekä agirata. Eka hyppäri meni muuten hienosti mutta toiseksi viimeisellä hypyllä piti tekemäni takaaleikkaus josta kääntö viimeiselle hypylle. Minä pässinpää ohjasin esteen väärällä kädellä, eli koiranpuoleisella enkä vastakkaisella kuten olen koiralle opettanut. Zorro teki presiis oikein, hyppäsi ja lähti etenemään, minä rääkäisin perään, Z veti liinat kiinni, kääntyi ja käytiin hyppäämässä viimeinenkin este. Ikävä kyllä lopun herpaantuminen maksoi meille hyppysertin josta jäätiin vajaa sekunti. Minua hieman harmitti, ei niitä hyppysertejä liikaa ole ollut jaossa. Oltiin sentään kolmansia, kakkonen sai sen sertin.

Seuraavan agiradan mämmin jo heti alkuun. Siinä oli tiukkaa käännöstä ennen aata ja ajattelin tekeväni hienon sylivekin. Zorrosta se ei ollut niin hieno, eikä se oikein lähtenyt vekkiin mukaan, seurasi räpellystä, esteet meni oikein mutta minä hätiköin ja kiirehdin aalle niin että unohdin ohjata koiraa. Zorro tuli sitten kurkkimaan minua silmiin että mihin nyt? Tästä tuli hylly, mutta muuten meni ihan jees. Kaiken kaikkiaan Zorro oli oikein hieno pikku ukko!

Marko kävi Masin kanssa metsälenkillä. Jos tulin eilisessä tekstissä kirjoittaneeksi että Masi kulkee kuin juna ja menee omia aikojaan metsässä, niin sanottakoon että niin käy kun olemme porukalla Masi, Zorro, minä ja Marko, tai minä ja pojat. Mutta kun Marko on kaksin Masin kanssa niin Masi on hienosti liki ja Marko pitääkin Masia ainoana meidän koirista jota hän uskaltaa pitää irti.

Minä kävin Sofin kanssa Lempparissa pisimmällä metsälenkillä koskaan. Oli ihanan lämmintä ja kevätlinnut lauloivat, muutenkin tänään oli kevättä hurmaavasti ilmassa!

Tulokset: hyppyrata 0 3./28 (Allan Mattsson) ja Savikon agiradalta hylly

lauantai 26. helmikuuta 2011

Pilleilyä

Aamusella lähdettiin Sofin kanssa hengailemaan hakuporukoihin jotka esineruutuilivat Purolan koulutuskentän metsässä. En ottanut isoja koiria mukaan koska Zorro oli myöhään eilen agia ja Masia en hankihyppyytä. Ensin vähän juoruilin naisten kanssa, mutta sitten lähdettiin Sofin kanssa reenaan. Mentiin metsään ja otettiin pilli mukaan. Käppäiltiin siellä muina miehinä, Sofi pysytteli nätisti lähellä ja sitten kokeiltiin luoksetulovihellystä ekaa kertaa pillillä. Olen vihdoin oppinut pillivihellyksen, siis siten että ääni tehdään kielellä eikä puhaltelemalla (kasvattaja-Ullan vinkistä). Aloitin tutun sarjan ensin tavallisella vihellyksellä ja kun koira lähti vaihdoin pilliin. Näin tehtiin vain eka kerta, myöhemmin ainoastaan pilliviheltelin ja koira tuli joka kerta vauhdilla luokse. Samoin tehtiin istumista, tuttuna elementtinä oli ohjaava käsimerkki ja uutena pillin ääni. Toimi hienosti mutta tehtiin tietty vaan kun koira oli hollilla ja onnistumisen mahdollisuudet olivat hyvät.

Viime viikko meni kärvistellen, pakkasta oli koko ajan ihan liikaa ja se vaikeutti liikkumista. Tehtiin äkkipyrähdyksiä metsään poikien kanssa, mentiin autolla ja hirveällä vauhdilla hölkyteltiin metsälenkki (vauhti ei oikeasti päätä huimannut mutta tuntui siltä). Sofi ei paljoa metsää nähnyt paitsi perjantaina jolloin pääsi ensimmäisen kerran Masin kanssa lekkeilemään. Zorrohan on niin laajojen kaarrosten mestari etten halua sen Sofia samoille teille vievän, Zorro jäi siis kotiin. Nytkin varmistelin ja laitoin Masin valjaisiin ja liinaan, halusin ''huijata'' Sofia ettei meillä muka koirat pitkälle lähde (Masi kulkee kuin juna, se tasan tietää nämä metsät ja tuntuu unohtavan meidät sinne jonnekin taakseen, eikä ilmeisesti oikeasti kuule kun sitä kutsuu). Metsäreissu Masin ja Sofin kanssa meni hienosti, tietysti kun se näin rankasti oli varmisteltu.

Perjantaina illalla oltiin Zorron kanssa agireeneissä. Katja ei ollut joten Heinillä oli vain minut höykyytettävänään. Ja kyllä me juostiin, pitkiin aikoihin ei ole reidet olleet niin maitohapoilla. Hauskaa oli ja nautin juoksemisesta, ennen kaikkea olin tietysti onnellinen saadessani hyvää yksityisopetusta kun Heini epätoivoisena yritti saada minua ruotuun. Nyt lauantaina mun jalat huutaa hoosiannaa, toivottavasti toipuvat huomiseksi jolloin kisataan taas Hyvinkäällä.

Viikolla ei tapahtunut tuhoja eikä muita kauheuksia (pissimistä), sillä Kaisa oli talvilomalla ja koirat saivat vapaammat mutta huolehditut oltavat. Super-iloista oli kun Sofi oppi tuomaan ruokakipponsa ruokailun päätteeksi, tästä se saa namipalkan. Käytännössä tämä menee näin; Sofi ottaa kipon suuhunsa, minä sanon tule, istu, kosken muutaman kerran kippoon, Sofi pitää sitä rauhassa, irti, nami, vapaa. Muihin noutotouhuihin en ole nameja sotkenut ja nekin sujuvat ihan hyvin, tosin niitä ollaan tehty iloittelumielellä eikä niin vakavana ja tosissaan.

Loppuun vielä hauska juttu meidän viime kisoista. Siellähän kuuluteltiin että Zorrosta tuli ava, oikeasti ei tullut vaan laskivat yhden hyppysertin agisertiksi. Kisakirjassa lukee nyt yliviivattuna ava, agi.fi:n tuloksisssa lukee ava ja nyt tuli vielä Agility Sport Bullet-lehti jossa oli tällainen juttu, hauskaa!



sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Viikonloppu


Sofi puomilla. 
Mulla menee hermo kun Sofi ja Zorro leikkivät puomilla ja keinulla.
Ne pöljät ei tajua että kontaktit on oikeasti haudanvakava juttu.


Viikonloppu vietettiin kauniissa mutta hyytävässä ilmassa. Öisin pitää liki 30 astetta pakkasta, mutta päivisin aurinko onneksi auttaa sen verran että voidaan ulkoilla. Putket ovat pysyneet tänä ankarana talvena suht hyvin sulina. Tallissa ovat jäätäneet kertaalleen ja talossakin kodinhoitohuoneen lämminputki käväisi viime viikolla jäässä. Onneksi Marko osaa homman ja sulatus tapahtuu noppaan.

Aurinkoisina hetkinä ollaan käyty poikien kanssa normit Lempparilenkit. Sofia en kylmän takia ole metsään vienyt, mutta ollaan ulkoiltu omalla pihalla. Minulla on siivekkeet pihassa ja ollaan niitä kie-kie-kierretty, tästä ollaan tehty eri variaatioita riippuen siitä mihin rata jatkuu, no meillähän se ei jatku. Vähän jaakotusta ja niistosokkaria ollaan tehty myöskin. Kierto on ainakin jo selkeästi hyppykäsky (rima on maassa, eikä siis hyppää), tämä ei ole ollut ongelmanakaan Sofilla (eikä Zorrolla), mutta kun niitä koko esteen kiertoja on nähty niin monta kertaa. Hyvä hänestä tulee ja tykkää kybällä (kaikkihan agista tykkää!!!).

Masin sain karvattua siistimpään talviturkkiin, se meni tänään ihmeen hyvin, taidettiin paikoin jopa nauttia kumpainenkin. Pahin on kuitenkin vielä edessä, sillä kynnet pitäisi vielä operoida. Keräilen tässä rohkeutta ja lataan itseeni lehmän hermoja, jotta jaksaisin sen kaiken mitä tuleman pitää. Masi on huolellisesti alustettu tapahtumaan, eli lenkitetty ja syötetty röyh-kylläiseksi.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Agitreeneissä

Perjantai-iltana reenailtiin agilityä Hyvinkäällä. Meitä oli vain Katja ja minä, mutta hyvin päästiin yliajalle tälläkin kokoonpanolla. Keuhkot vinkui kummallakin flunssan jäljiltä, mutta agia pitää päästä vaan tekemään!

Tehtiin radaksi kokoelma mun viimeisimmistä kömmähdyksistä. Tehtiin muun muassa tällaista puomin jälkeistä häkkyrää, olin sen kisoissa jotenkin, mutta huonosti suorittanut ja halusin siihen parannusta. Se lähtikin meillä pitkistä kaarteista (3 ja 4) ja etukäteenkertomisen ongelmista. Päästiin lopulta aika tyydyttäviin tuloksiin. Lopputulemana oli se mitä Heini sanoo, eli ei saa pysähtyä vaan liike on tärkein! Sillä pystyin infoamaan Zorrolle mihin seuraavaksi mennään.


Sofin hienon seinäreiän kittasin pöperöllä johon laitoin nesteeksi etikkaa, mausteeksi rutkasti valkopippuria ja suolaa, sidosaineeksi vehnäjauhoja. Reikä on saanut kittauksen jälkeen olla rauhassa. Samoin muovimaton reuna joka on kuorrutettu valkopippurilla. Ei cockerikaan ihan kaikkea syö! Kompostiverkkoja ei tähän aikaan tunnu saavan mistään, mutta Marko on tehnyt hieman etätöitä, Kaisa ollut enempi kotosalla ja Sofi ne harvat yksinkotona-aikansa häkissä, eikä tuhoja ole ollut ja meidän sänkykin on jäänyt pissaamatta.

Perjantaina pääsin puuttumaan Sofin pissaamisaikeisiin parahultaisesti, se oli just kyykkäämässä kun sain sen napattua syliin ja sanoin ei, vein ulos jonne teki hieno pisun, kehuin siitä ja oltiin kumpikin tyytyväisiä. Täytyy toivoa että lamppu syttyi, ainakaan ei yhtään sisäpisua ole tullut sen jälkeen. Sofi on kyllä niin suloinen ja herranjestas-ihana!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Vihdoinkin skulas

Viimeksi kisoissa mulla oli huonoa oloa ja ärtyneisyyttä ihan olan takaa ja koirakin teki omiaan (näillä voi olla joku yhteys, minä vihainen niin koira yhteistyökyvytön). Mutta tänään kaikki oli toisin, minä olin hyväntuulinen ja Zorro suorastaan ihana!

Ei silläkään ihmeisiin pysty. Muut meni selkeästi agia, me mentiin sitä meidän pelastusta. Venyi ja paukkui sekuntti kaupalla, monessa kohdin toki oli myös hyviä pätkiä. Vielä kun päästäisiin tuohon agin tekemiseen niin sittenhän meistä voisi tulla hyviä.

Kaikki kolme rataa meni samalla kaavalla. En osannut paikoin kääntää ja sekuntteja kului kun odottelin koiraa takaisin hyppyjen takana, että koitaha sopia tästä vielä takaisin. Nämä kun oppisi välttämään.

Kakkosradalta saatiin kolmannesta sijasta agilityserti, se oli tietysti mahtavaa ja lämmitti mieltä ihan valtavasti. Järjestävä taho rupesi kuuluttamaan valioitumista ja ihmiset onnitteli. Piti vähän toppuutella sillä tämähän oli vasta toinen a-serti. Palkintojen jakoa ennen kävin juttelemassa toimitsijoiden kanssa että elkääs nyt enää valioitumisesta hohkatko ja laskettiin yhdessä sertit kilpailukirjasta. Eivät olleet ottaneet huomioon että yksi niistä oli hyppäriltä.

Mari ja Max olivat ekoissa kolmosen kisoissaan. Eka rata meni heiltä totutteluun, mutta toinen rata oli ihan ihmeellisen siistiä agilityä. Max näytti olevan nopea cockeri ja ohjaajansa osaa viedä siistin radan jossa ei ollut turhia mutkia. Tulevaisuus näyttää siis hyvältä. Olivat ihan erilaisia kuin me jotka roiskis paiskin mennään ja pelastellaan mitä pystytään.

Eilinen teatterimatka (Idiootti) peruttiin sairastapauksen johdosta. Käytiin sitten Flamingossa leffassa katsomassa uusin Vares ja illalla syötiin Tikkurilassa Nepalilaisessa ravintelissa (Sagarmatha), suosittelen. Kotiin saatiin tulla vasta myöhään koska Kaisalla oli kavereita. Aamulla oli kello soimassa jo 5.40. Rankkaa tämä harrastusten ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Kaisalta saatiin sentään kehuja että oltiin osattu olla kunnolla.

Tuloksina 0 6./40, 0 3./49 + a-serti, 7./44 tuomarina Ritva Herrala

lauantai 12. helmikuuta 2011

Koirahan on sen verran älykäs eläin...

...ettei pissaa omaan pesäänsä/sänkyynsä, niin ei omaansa. Sofihan oppi edellisellä viikolla hyppäämään meidän sänkyyn, ja se onkin ihan sallittua kunhan sänky on pedattu ja päiväpeitto päällä. Jostain syystä Sofista on ihan OK että se myös pissaa sinne. Se ei kuitenkaan pidä sitä minään vessana vaan pissaa myös lattialle. Mulla vaan paloi taas hihat kun olen pesukonetta laulattanut jatkuvasti yrittäessäni pitää puhdasta pedissä. Perjantaina olin jo ihan kypsä ja otin Sofin mukaani töihin, siellä se nukkui häkissä ja leikki Nappi-serkkunsa kanssa. Niin ja etikka ei tepsinytkään pennuntorjuntaan vaan muovimaton murusiksi-saattamisprojekti etenee. Taidanpa tänään käydä K-Raudassa kompostihäkkyrä-ostoksilla. Kun Zorro oli alle vuotias meillä oli teräskattila lampunvarjostimena yöpöydällä, se oli lopulta ainoa joka kesti. Sofin kanssa näyttäisi että meille jää vain betonilattia, se kun taitaa olla ainoa johon se ei pysty, siis toivottavasti ei pysty. Aikuistenoikeesti Sofi on ihana, kiltti ja suloinen, ja me ollaan ihan lääpällään siihen.

Maanantaina käytiin kasvattaja-Ullan luona rokotuksilla, viikko vielä ja Sofi on valmis maailmaan rokotusten suhteen. Oli mukava tavata sisarusparvi omistajineen ja vielä kivempi lähteä vain yhden pennun kanssa kotiin. Sofi oli selvästi pentueen pienin, mutta siitä tulee kyllä näppärä koiruus.

Hakuharrastuksista ollaan talvikaudeksi luovuttu. Zorrolla on myöhään perjantai-iltana agitreenit ja haluan sen lepäilevän lauantaisin, varsinkin kun kisataan usein sunnuntaisin. Masista olen päättänyt etten laita sitä hankeen työ-pomppimaan huonoilla lonkillaan. Me ei siis olla hakuiltu/esineruutuiltu lumen tulon jälkeen.

Masi on muuten oppinut kiroilemaan. Tässä yhtenä iltana klo 23 maissa vein koiria ilta-pissalle. Oikeastaan pakotin kun Zorro oli jo makkarissa nukkumassa ja Masi olkkarissa sohvapöydän jalantukena, niin kuin se aina on. Ensin kumpikin koira oli kuten ei kuulisi mitään, sitten Zorro tuli kun huomas että jahas on pakko. Mutta Masi tuli laahustaen ja tullessaan piti sellaista ärrin purrin murinaa, että me perheen aikuiset katsottiin toisiimme ja todettiin että sehän pirskatti kiroilee tuo koira.

Agitreeneissä oltiin perjataina Zorron kanssa. Sofi jätettiin kotiin, koska huomaan olevani kärttyinen vanha akka kun niitä on kaksin kappalein sähläämässä. Huomasin olevani epäreilu Zorroa kohtaan ja Z hiukan pehmeänä koirana selvästi kärsii siitä. Aion siis ottaa koiran kerrallaan ja yrittää keskittyä tekemiseeni.

Reeneissä kaikki ok, paitsi minä, mutten jaksa siitä joka kerta löpistä. Oli ehtimisjuttuja mikä tuntuu nyt lauantaina kivasti kropassa. Zorro oli joka tapauksessa ihan kiva! Kakkua syötiin myös koska Heinin Riddu tuli edellisenä viikonloppuna rotunsa (suomen lapinkoira) ensimmäiseksi agilityvalioksi! Ja vielä lisää löylyä, DeeDee voitti samana viikonloppuna! Aika hyvässä SM-joukkueessa siis ollaan. Viimeksi minä ja Zorro tehtiin SM-joukkuekisoissa hieno nolla ja noi muut muistaakseni sähläs jotain pientä. Tänä vuonna kun heitetään homma päälaelleen, niin noi tekee nätit nollat ja me sählätään jotain, ja johan me pärjätään. Pallo on heitetty...

Tänään olis tarkoitus mennä teatteriin katsomaan Idioottia. Markolla on migreeni ja mun pitäis nyt nöyrtyä ja venyä kun tänään sattuu olemaan siivouspäivä. Voi itku, mä joudun siivoomaan! Nyt ymmärrän Masia ja rupean pitämään ärrin purrin murinaa.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Viikko taas takana

Viikolla Sofi oppi hyppäämään meidän sängylle. Laitettiin sille palli sängyn viereen ettei rikkoisi itseään ylös ja alas hyppiessään. Tästä alkaa siis myös sohvansuojelu, pennulle pitää tehdä selväksi ettei sohvalle saa mennä. Sofi on vaan niin suloisen estoton tapaus, sillä ei ole oletuksena mitään kiellettyjä asioita, se saa mielestään tehdä kaikkea ja tekeekin. Kiltti se on mutta tosiaankin estoton. Tuhot jäivät tällä viikolla pieniksi, osin varmasti siksi kun Kaisalla oli koeviikko ja hän oli aika paljon kotona. Lisäksi etikka taitaa tepsiä pennuntorjunta-aineena. Keinua harjoiteltiin tänään muutaman kerran, siitä kuvia alla.


Koira ja namit paikoilleen



Valmiina



Keinu!



Vauhdilla loppuun asti!



Mätkähdys alas ja syöntiä



Syöntiä ihan rauhassa



Syödään



Ja hallitusti kutsusta pois


Perjantaina Zorron kanssa treenattiin agia, mutta ei siitä sen enempää. Aika hyvin meni, mutta meikäläisen liikkuminen ei tietenkään ollut loistavaa. Zorrosta en ole vähään aikaan kirjoitellut, mutta sen asiat ovat ihan entisellään. Se on äidin kulturusina ja edelleenkin sillä on mami tukevasti pikkurillinsä ympärillä!

Agitreeneistä tultiin kotiin puoli kahdentoista hujakoilla yöllä ja klo 5 seuraavana aamuna kello pirahti ja lähdin metsästyskoulutukseen Urjalaan. Ihan ehdoton juttu olikin. Olin arvuutellut että voinko tehdä tottista ja opettaa namilla vai meneenkö koira pilalle metsästystulevaisuutta ajatellen. Eipä hätää, selvisikin että kaikkea voi ja täytyykin tehdä. Perustottelevaisuus täytyy laittaa kuntoon. Ne metsästysjutut onkin ovelasti jalostettu jo tuohon koiraan, ne löytyy siitä sitten kun niitä tarvitaan. Ilmoitinkin meidät pentukurssille Järvenpään Koirakerhoon maaliskuussa alkavaan ryhmään. Lisäksi ilmoitin meidät Saloon metsästysleirille. Kiva, kiva, nyt alkaa tekeminen!

Loppuun vielä että Masin silmä rähmi menneellä viikolla niin että epäilin silmätulehdusta. Varasin ajan eläinlääkäriin, mutta jo viedessäni ''tiesin'' ettei siinä mitään vikaa ole koska rähmiminen oli loppunut. Tulipahan koira tarkastettua, terve on.