tiistai 24. elokuuta 2010

Masikin harrastaa

Kun päästiin rotumestaruuskisoista kotiin alkoi toinen tahti elämässä. Tähän asti olin joutunut elämään jalan ehdoilla kun tarvitsin sitä juoksemiseen. Nyt tuli muutos, tulkoon perässä jos ei alla pysy. Nyt en myöskään puhu siitä enää, olen täysin kyllästynyt koko koipeen.

Lauantai-iltana lähdettiin pyöräilemään poikien kanssa, ensin mentiin tietä pitkin ja sitten metsätielle koirat irti. Zorro pysyi hyvin vauhdissa mukana, mutta Masilla loppui kunto ja sillä taisi mennä myös yli hilseen. No me käännyttiin pari kertaa ja käytiin noukkimassa Masikin mukaan. Tämä todisti vaan sen pahan pelkoni että Masin kunto oli huonontunut kävelylenkkien ja helteisen heinäkuun ansiosta.

Sunnuntaina Masi pääsi hakumetsään, siellä me mentiin huonokuntoinen koira ja ohjaaja kyynärsauvojen avulla. Ei vaan, Masi meni ihan hyvin. Ensimmäsellä ukolla tuli pieni mietintätauko rulla suussa, että mihin nyt, miettiminen kuitenkin auttoi ja toisen ukon Masi sitten osasikin masimaiseen tyyliinsä, eli noppaan. Näin kuitenkin koirasta että se oli väsynyt, enkä halunnut vetää pidempää rataa, täytyy tehdä sille kuntoa ensin.

Zorro on herkutellut kesän mittaan omenoilla, mustaviinimarjoilla, vadelmilla ja ärsyttävän piikikkäillä karviaisilla. Salaatit ja herneet se söi myös suoraan penkistä. Nyt se on jo siirtymässä aronioiden kimppuun, mutta ne ovat kai vähän raakoja vielä. Viime vuonna se söi niitä aivan hotona kun pakkanen oli niitä ensin hieman puraissut.

Marko on hävinnyt Intiaan vähän mietiskelemään (työjuttuja sentään) ja Laura on Mallorcalla. Me täällä Kaisan kanssa pidellään kotia pystyssä. Tänään Masi lähti agiteeneihin mukaan kun Kaisakin oli liesussa eli ratsastamassa. Masi sai tehdä tokojuttuja ja sillä oli kai ihan hauskaa. Zorro teki agia ja hyvin tietysti meni, pitkästä aikaa meillä oli pöytäkin radalla ja hyvin Zorro osasi senkin.

lauantai 21. elokuuta 2010

Rotumestaruus! eli Zorrolta aika hyvä kauden aloitus


Ei olis aamulla uskonut mitä kaikkea tulikaan Porvoosta kotiinviemisiksi. Zorro on vaan niin ihmeellinen koirapoika että tämänkin se meille järkkäs!

Lähdin tekemään tuplanollaa kun se pitää olla, ja pelkään että kaudesta tulee jalan takia tynkä. Jalka oli jo ihan finaalissa mutta pakkohan meidän oli mennä rotumestaruudesta skabaamaan.

Ekana oli onneksi agirata jonka pääsin jalkaa säästellen ja kaukaa ohjaten läpi. Muuten olin siihen melko tyytyväinen mutta alkupätkä oli hidas, ehkä pyysin Zorroa liian kaukaa. Harat toimi, mutta on niitä hiottukin, siitä kiitos Markolle joka keväällä askarteli meille puomin.

Seuraavaksi oli hyppäri jolle lähtiessäni tiesin että nyt pitää juosta jos aikoo tehdä nollan, sillä mineillä tuntui olevan vaikeaa päästä ihanneaikaan. Tämä menikin meiltä melko hyvin, tein mielestäni tarkkaa työtä ja juoksin minkä pystyin. Zorro oli hyvä ja kuulolla!

Radalta tullessani tiesin (ja tunsin) että nyt ei sit enää edes kävellä, vaan jatkoin tyynesti kyynärsauvoilla. Jos radat olisivat olleet toisin päin eli ensin olisi ollut hyppäri ja sitten agility en varmaankaan olisi pystynyt toiseen rataan, mutta onneksi olivat näin päin. Marko oli taas meillä koiran- ja naisen hoivaajana mukana, itse vaan istuskelin ja sain valmiiksi lämmitellyn koiran startin alla.

Tuplanollaa lähdin siis tekemään ja se tulikin, mutta lisäksi tuli rotumestaruus, Millin Malja - kiertopalkinto parhaalle agilitycockerille sekä hyppyserti. Jee!

Tulokset: 0 5./19 ja 0 2./21 tuomarina Kari Jalonen

Masi kävi perjantaina korvien jälkitarkastuksessa ja hiivat sekä muut pöpöt olivat onneksi poissa.

torstai 19. elokuuta 2010

Agitreenit + lekuri

Tiistaina oli taas oman seuran treenit. Mika veti ja hyvät treenit olikin vaikka esteitä oli vaan muutama. Mullehan se sopi hyvin, otin vaan paikkani ja yritin olla enempi liikkumatta. Cockerileirillä pystyin juoksemaan paremmin, mutta oma kenttä tuottaa tuskaa kun siinä on sellaisia isompia kiviä, kun taas Hauholla oli ihan tasainen kenttä. Täytyy toivoa että viikonlopun rotusembaloissa olisi vimoisen päälle tasainen alusta, ettei mene ihan seisoskeluksi.

Kävin Söderkullassa lääkärissä. Oli uusi lääkäri ja tuli myös uusi diagnoosi. Tämä epäili vamman syntyhistorian kuultuaan että se onkin lihas joka on irronnut vähän kantaluusta. Lepo ja tabut on ainoa hoito. Jollain oli kuulemma vastaava tehnyt vuoden sairasloman, siis pois töistä! No, tohonhan mä en ryhdy/kykene. Ja muutenkin, tässä on ollut lomakuu välissä joka oli vielä niin kuuma ettei oikeasti tullut riehuttua. Agista olen lomaillut melkein kolme kuukautta, SM-kisat, parit treenit ja kouluttamiset pois lukien. Eli olen siis levännyt niin paljon kuin ikinä kykynen, eikä se auttanut. Kortisoonipiikistä olin jo päättänyt etten sitä sittenkään ota, eikä lekuri sitä suositellutkaan, sanoi että huonoon paikkaan osuessaan voisi irroittaa loputkin lihakset kantaluusta.

Marko joutuu siis edelleen taivaltamaan lenkkejä koirien kanssa. Eipä sillä, hyvää se Markolle tekee. Ja minä poljen tuota helvatin rakkinetta, elikkäs kuntopyörää.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Cockerileirillä

Perjantaina pakattiin Zorro autoon ja ajeltiin kohti Hauhoa ja Hauhovia. Jollain konstilla olin onnistunut saamaan Markonkin mukaan harrastamaan kanssani (valokuvausta ja puutarhajuttuja Lepaalla, ei kuitenkaan cockereita). Kaikkea se rakkaus teettää tai sitten sitä vaan pelotti jäädä teinien kanssa kotiin.

Leirillä oli mahottoman mukavaa. Aivan mahtavia koiria, ihania ihmisiä ja kivaa toimintaa aamusta iltaan, tai siis yöhön asti.  Perjantaina kuultiin taippariesitelmä Liisa Pajalata. Myöhemmin vedettiin hänen opastuksellaan laahausjälkiä kanilla ja melkein kaikki kai ajoivatkin jäljen. Hyvin tuntui kaikilta onnistuvan, myös Zorro teki sen tietysti hyvin.

La aamuna meillä oli Nybergin Johanna kouluttamassa agia ja hän vetikin hyvän treenin. Itse koipivammaisena panostin kauko-ohjaamiseen joka osin onnistuikin. Hieman tilannetta tietysti vaikeutti kun oma liikkuminen ei ollut normaalia, vaan jäin kinkkaamaan kun olisi pitänyt irrota vauhtia.

Omien treenien jälkeen minä ja Susanna opetettiin alkeita sekä myös kilpailevien ryhmää. Oli vähän höhlä tunne kun jotkut opetettavat (kilpailevat) olivat kokeneenpia kuin me, mutta ei ne sentään silmille tulleet ;) Kummastakin ryhmästä pystyi kyllä itsekin oppimaan, sillä onhan se vähän kuin peiliin katsoisi kun muut tekevät virheitä, kun tietää että itsellä on samat ongelma ja vähän vielä lisää...

Lauantai-iltana oli sitten rientoja, mutta siinä vaiheessa karkasin parisuhdetta hoitamaan, kun ei se Marko noita koirahommia niiin rakasta. Tässä jäi siis aukkoja (ainakin TOTO-juoksu) meikäläisen sivistykseen, Hipon tanssiesityksen kuitenkin maltoin katsoa, oli se hienoa! Yötä myöten sitten värkättiin Pian opastuksella naruleluja koirille, ja syötiin makkaraa, ja otettiin vähän olutta (tai siis ei kai kukaan muu nainen juo olutta).

Sunnuntaina Asko tuli kouluttamaan meitä ja kyllä sekin treeni paikkansa tiesi. Tuli muunmuassa poispäin käännös. Zorro oli hieno!

Ja sitten me taas Susannan kanssa koulutettiin omat ryhmämme. Kiva oli kun ihmiset oli niin innokkaita ja kiinnostuneita oppimaan. Oli ihan kiva levittää agilityn ilosanomaa (ohhoh, näikö ne uskonnot saavat alkunsa?)

Jossain vaiheessa olisko ollut sunnuntaina oli myös hieno ja hyvä luento koiran motivaatiosta ja motivoinnista. Silloin ei tullut kysymyksiä mieleen kun sai kysyä, mutta nyt niitä olisi.



tiistai 10. elokuuta 2010

Kyllä se nyt koettelee

Oikea takapakkien putki päällänsä.

Masilla löytyi hiiva korvista, uimisen jälkimaininkeja luulisin. Lisäksi meillä käytiin suuri taistelu pudonneesta sipsipussista kun me ''aikuiset'' oltiin kesälomamatkalla (ai niin, lomakin tosiaan loppui) eikä Masi saanut hoitoa ajoissa. Seurasi tulehdus ja siihen antibioottikuuri. Nyt Masi on jo ihan OK, haavakin parani hyvin.

JAUn kisat olis olleet sunnuntaina, mutta siihen tein mielestäni järkiratkaisun eli jätin Zorron pois. Oli vaan niin pirun kuuma, yli 30 jo varjossa. Ajattelin ettei se ole meidän agilitylle hyväksi (luottamus/uurastus/vauhti), että vien Zorro siihen pätsiin.

Mitäs vielä. Rotumestaruuskisoihin unohdin ilmottautua eilen, mutta nöyrästi soittelin aamulla perään ja sain onneksi tehtyä jälki-ilmottautumisen.

Parit tiistaitreenit on käyty (TUUKK), kummatkin olivat tosi hyviä ja hyödyllisä. Paha vaan että tänään palttiarallaa kolmannella polkasulla lähdön jälkeen meni taas toi jalka. Eihän se ole vielä parantunutkaan mutta kesti kuitenkin jo agilityä. Nyt se on taas paskana.